Viikko 19: Tarina Ari Suhosen tänä vuonna 34 vuotta täyttävän 800 metrin SE:n takana

"Rata & Kenttä" on yleisurheilun maailmaan keskittyvä viikottainen uutiskirje.

Tervetuloa “Rata ja kenttä” -uutiskirjeen pariin. Yleisurheilun maailmaan keskittyvä uutiskirje analysoi YU-tapahtumia laidasta laitaan. Mukaan mahtuu kilpailuraportteja, ennakoita, tilastoja ja aivan varmasti myös hyviä tviittejä.

Tämä uutiskirje sisältää 7,646 merkkiä, ja sen lukeminen kestää noin viisi minuuttia.

Tällä viikolla uutiskirjeen aiheena on miesten 800 metrin SE-mies Ari Suhosen haastattelu.

Elokuinen päivä Sveitsin Zürichissä on kääntynyt jo illan puolelle.

Jo vuodesta 1928 asti kisattu “Weltklasse” on tuttu nimi yleisurheilun ystäville. Vuosittain Letzigrundin stadionilla kisattava kutsukilpailu on kuulunut jo vuosikymmenten ajan yleisurheilukesän odotetuimpien tapahtumien joukkoon.

Eletään vuotta 1989. Kilpailukalenterista ei löydy tänä kesänä yleisen sarjan arvokisoja, joten kärkiurheilijoiden panokset on asetettu koviin kansainvälisiin kilpailuihin. Maileri Ari Suhoselle on kertynyt elokuuhun mennessä jo liuta kovia kansainvälisiä startteja, ja ennätys on painunut jo lähelle 1:45:n haamurajaa.

Nyt suomalaisella on kaikkien aikojen mahdollisuus juosta itsensä ennätyskirjoihin erittäin kovatasoisessa kansainvälisessä kisassa.

Palataan kuitenkin hetkeksi vajaa vuosi taaksepäin Etelä-Korean Souliin, jossa kisattiin syksyllä 1988 kesäolympialaiset.

- Juoksin jo alkukesästä ‘88 Helsingin Maailmankisoissa ajan 1:45,14, ja se antoi vahvan tunteen siitä, että parempaan olisi vielä varaa. Soulin kisat olivat myöhään syksyllä, ja kunnon säilyttäminen pitkälle syyskuuhun aiheutti omat haasteensa. Viimeiset kotimaassa juostut harjoitukset tehtiin jo aika koleassa säässä, Suhonen muistelee.

- Kunto oli silti edelleen hyvä, ja asetin tavoitteeksi finaalipaikan Soulissa.

Soulin alkuerä sujui Suhoselta varsin mallikkaasti, ja lopputuloksena oli toinen sija Yhdysvaltojen Johnny Grayn takana (1:48.90). Toisissa alkuerissä Brasilian Joaquim Cruz lähti pitämään reipasta alkuvauhtia, mutta kilpailun puolivälissä juoksijat pakkautuivat kasaan vauhdin pudotessa dramaattisesti. Tuleva olympiavoittaja, Kenian Paul Ereng, törmäsi Suhosen selkään - sillä seurauksella, että suomalaisen juoksu jäi kesken ennen aikojaan kaatumisen takia.

- Muistan, että siinä ei ollut kyllä mitään tehtävissä. Juoksijat pakkautuivat yhteen ja Ereng törmäsi kovalla vauhdilla selkääni. Se oli kova pettymys, sillä mahdollisuudet 16 parhaan joukkoon olivat erittäin hyvät, Suhonen muistelee.

Kaikkien aikojen kausi huipentui Sveitsissä

Suhonen sisuuntui Soulin pettymyksestä ja käänsi katseensa kohti kesää ‘89. Syksyn ja talven harjoitukset kulkivat mukavasti, mikä nosti odotuksia kovasta kaudesta. Kesäkuun alussa Suhonen sai varmistuksen omille odotuksilleen, sillä 600 metrin testijuoksu kulki huippuaikaan käsiajalla 1:15,8.

- Testijuoksu antoi vahvan tunteen siitä, että tänä kesänä mennään kovaa. Myös 400 metrin väliaika (49,2) oli erittäin lupaava merkki, Suhonen muistelee.

Urheilija osaa usein arvioida omaa kuntoaan hyvin, eikä Suhonen tehnyt tähän poikkeusta. Helsingin Maailmankisoissa juostu 1:45.08 oli vahva osoitus siitä, että 1:45:n haamurajan alitus oli täyttä realismia. Kun muutamaa päivää myöhemmin ajasta putosi vielä kolme sadasosaa pois Bisletin kisassa, odotus ensimmäisestä suomalaisesta 1:45:n alittajasta kasvoi uusiin mittasuhteisiin.

“Täällä ei voi juosta huonosti”

Palataan kesään 1989 ja Letzigrundin stadionille.

Miesten A-finaalin lähtölista on kerrassaan hurjaa luettavaa; Paul Ereng, Nixon Kiprotich, Abdi Bile, Tom McKean, Jose Luis Barbosa, Peter Braun, Johnny Gray ja Suhonen. Juoksijoiden kahden ratakierroksen ennätysten keskiarvo on huima 1:43.47.

Ereng voitti 800 metrin olympiakultaa Soulissa ja oli maailman nopein hallijuoksija vuosina 1989 ja 1991. Maajoukkuekaveri Kiprotich taipui Barcelonan olympiakisoissa hopealle, kun Gray nappasi pronssisen mitalin. Bile oli voittanut MM-kultaa jo kesällä 1987, ja hän ylsi pronssille vielä Stuttgartissa 1993. McKeanin uran huippuhetkeksi nousi EM-kulta kesällä 1990.

Suhosen paikka A-erässä ei ollut kuitenkaan täysin varmaa edes vielä kisaa edeltävänä iltana. Paikka Euroopan joukkueessa IAAF:n World Cup -kisassa toi ilmeisesti lopulta paikan kuumaan erään.

Suhonen oli saapunut Sveitsiin kilpailua edeltävänä päivänä, ja teki illalla vielä valmistavan harjoituksen stadionilla.

- Muistan, että viimeistelyharjoituksessa oli unelmakulku. Juoksin 200 metrin vetoja pari päivää aikaisemmin 23 sekuntiin, ja niissäkin piti jarrutella. Vähän pelotti jopa, että menikö liian kovaa, Suhonen kertoo.

- Kisapäivän aamuna tuntui todella hyvältä, ja hyvä tunne jatkui myös kisan alkulämmittelyssä. Tuntui siltä, että jalat liitävät ilmassa. Olin elämäni iskussa sinä päivänä, ja kaikki asiat tuntuivat olevan kohdallaan.

Zürichin säätila vaihteli päivän aikana runsaasti, mutta miesten kasin aikana olosuhteet lähentelivät täydellisyyttä. Ilman lämpötila oli noin 23-24 astetta, eikä tuuli haitannut juoksijoita. Kova ukkonen saavutti stadionin vain hetki kilpailun jälkeen, ja keskeytti muun muassa käynnissä olleen korkeuskilpailun. Täysi stadion takasi käsinkosketeltavan tunnelman, joka hurmasi myös suomalaisjuoksijan.

- Stadionille tullessa nousi kylmät väreet mahtavasta tunnelmasta. Sanoin itselleni, “täällä ei voi juosta huonosti”. Tavoitteenani oli juosta alle 1:45:n, ja kun Esko Parpala juoksi B-erässä huippuajan - ajattelin, että nyt on pakko juosta vielä kovempaa. Se toi lisävirtaa vielä entisestään omaan juoksuun, Suhonen kertoo.

Lähtölaukaus pamahti ilmaan ja kilpailu lähti käyntiin. Juoksun vauhdittaja karkasi omille teilleen ja kellotti kierroksen väliajaksi 48-alkuisen ajan. Pääjoukko seurasi pieneltä takamatkalta, mutta senkin vauhti oli varsin mukavaa. Suhonen juoksi taktisesti upean juoksun ja sijoittui lopulta kisassa neljänneksi ajalla 1:44.10.

- Ensimmäinen tunne juoksusta oli - nyt tuli onnistuminen! Olin viimeinen noin 500 metriin asti, vaikka 400 metrin väliaika oli kova 51,0. Lähdin parantelemaan asemia takasuoralla. Juoksu kulki pirun hyvin ja noin 150 metriä ennen maalia oli sellainen tunne, että voitan koko kisan. Hapot iskivät vasta noin 50 metriä ennen maalia, mutta viimeinen 200 metriä kulki silti aikaan 26,7, Suhonen kertoo.

Suhonen näki maalintulon jälkeen ensimmäisenä Parpalan valmentajana toimineen Juhani Hirvosen, joka oli ottanut käsikellolla epävirallisen ajan. Tavoitteena ollut 1:45:n alitus tuntui mahdolliselta, mutta sekuntikellon aika yllätti jopa Suhosen.

1:43,9.

Kun viralliset lopputulokset saatiin tulostaululle, Suhosen nimen perässä komeili aika 1:44.10 ja kirjainyhdistelmä NR. Pekka Vasalan käsiaika 1:44,5 oli kestänyt aikaa hyvin, mutta nyt oli uuden ennätysmiehen vuoro. Pitkän ja menestyksekkään uran juossut Suhonen pitää Zürichin iltaa uransa parhaimpana.

- Kyllä se SE-juoksu oli urani ehdoton kohokohta. Suomenennätys ja 1:45:n alitus olivat pitkään tavoitteena, ja oli hienoa onnistua noin komeassa paikassa. Keho kävi juoksun jälkeen aika kierroksilla, eikä seuraavana yönä tullut nukuttua kovin montaa tuntia, Suhonen naurahtaa.

Suhosen ennätys täyttää elokuussa jo 34 vuotta, eikä se ole ollut uhattuna viimeisten vuosien aikana. 2010-luvulla lähimmäksi ovat päässeet Joonas Rinne (1:45.96) ja Ville Lampinen (1:46.78).

- Haluaisin ja toivoisin, että ennätys rikottaisiin mahdollisimman pian - ja haluaisin itse olla paikan päällä tuossa kisassa. Urheilijan ei kannata asettaa itselleen rajoja, sillä määrätietoisella harjoittelulla voi saavuttaa vaikka mitä, Suhonen muistuttaa.